Olin huostaanotettuna ja sijoitettuna Lagmansgårdeniin 2000-luvulla, aikana jolloin ei pitäisi olla enää orjuutta.
Lagmansgårdenissa tehtiin töitä. Ihan ilman palkkaa, rangaistusten uhalla pakotettuna samaan aikaan kun muut suomen 99,999% lapsista opiskeli peruskoulussa ilman pakkotyöpakkoa.
Jaa että mitäkö selitän?
Niin, eräässä lastensuojelu laitoksessa, Lagmansgårdenissa, on tapana, että peruskoulun oppiaineisiin on laitettu ”maa,-ja metsätalous sekä puutarhaoppi” joka ei sisältänyt ainuttakaan teorian oppikirjaa vaan pelkkää fyysistä työntekoa.
Joka arkiaamu alkoi niin, että ruokasalissa kuulutettiin mikä luokista menee tekemään ’ulkotöitä’ joksika niitä kutsuttiin.
Ulkotöitä johti Kiinteistönhoitaja tai siksi hänen tittelinsä on laitoksen nettisivuilla kirjattu, mutta todellisuudessa hän on lasten työnjohtaja.
Töihin osallistuivat kaikenikäiset peruskouluikäiset lapset, nuorimmat sieltä 8-9 vuoden hujakoilta.
Kerran näissä ulkotöissä eräältä huostaanotetulta lapselta meni traktorin vetokoukku jalkapöydästä läpi joten erittäin turvallisista työtehtävistä on kyse.
Kun muut suomen peruskoululaiset istuivat 5 päivää viikossa koulussa, minä ja muut huostaanotetut lapset istuimme keskimäärin 3-4 päivää viikosta koulussa. Loput kouluajasta teimme töitä kuten esimerkiksi:
- kuten puiden hakemista metsästä ja roudaamista kellariin että emme palellu talvella
- perunoiden kylvöä sekä sadonkorjuu
- muut maatilan työt kuten aitojen rakentelu
- ruohonleikkuu/muu kasvillisuuden kitkeminen
- laitosten autojen pesu joskus jopa työntekijöidenkin
Ihan sellaista normaalia peruskouluikäisen houstaanotetun lapsen arkea siis.
Perunoita söivät kaikki laitoksen lastensuojelu työntekijät olivatpa he niiden perunoiden eteen tehneet mitään tai eivät.
He lastensuojelutyöntekijät jotka olivat siellä noukkimassa perunoita saivat siitä tuntipalkan ja ilmaista ruokaa.
Me huostaanotetut lapset saimme oppia tärkeän perunan kasvatuksen jalon taidon, raskaan työnteon jalon tekemisen taidon sekä ruokimme työllämme niin lastensuojelun työntekijöitä kuin itseämme. Emmekä edes saaneet syödä niin paljoa kuin halusimme!
Työskentely sitten jatkui jopa kesäisin parhaimmassa tapauksessa melkein koko kesän jollei lapsella ollut kesälomapaikkaa minne päästä pakkotyötä karkuun. Tosin sinnekkään ei ikinä juuri kukaan koko kesäksi päässyt joten ilmaispakkotöitä oli suurella todennäköisyydellä luvassa kaikille sinne sijoitetuilla lapsille myös kesäisin.
Työskentelyä siis ilman palkkaa tai työtodistusta viitenä päivänä viikossa kun muilla suomen peruskoululaisilla oli mahdollisuus olla lapsia tai käydä oikeissa kesätöissä saaden oikeata palkkaa.
Reilusta kahden vuoden työskentelystä käteen jäi peruskoulun 9.luokan todistukseen numero jolla en oikeasti tee yhtään mitään.
Näitä asioita ei pidä sekoittaa kotitöihin. Kotitöitä tehdään koulun jälkeen joita me myös teimme: siivosimme osaston, vessat ja omat huoneet.
Onhan se hienoa, että oppi sitä ja tätä että yleensä työntekemisen jalon taidon, mutta aika hyväksikäytetty olo on tästäkin asiasta.
Jollei tehnyt töitä, sai huonearestia, et saanut soittaa kotiin, viikkorahat vietiin, viikonloppu iltalomat kaupungilla vietiin, kotilomat vietiin, pistettiin kävelemään pitkiä matkoja säässä kuin säässä, eristettiin eristyshuoneeseen, putkaan tai keksivät jotain muuta yhtä hienoa.
Muistan vieläkin kun poimin pakotettuna perunoita pellolla suorassa auringon paisteessa +30C helteessä ja mietin ”tää ei ole kyllä ihan sitä mitä mä kuvittelin ku poljin sossun luokse väkivaltaa karkuun.”
Miten voi olla mahdollista, että huostaanotettuja lapsia käytetään lapsiorja työvoimana lastensuojelu laitoksessa olivatpa he siellä mistä syystä hyvänsä?
Mosaiikkimieli 